Luin Digitallabz.comissa kirjoituksen kymmenestä sosiaalisen median myytistä. Ensimmäisenä listauksessa oli “Great Content Always Goes Hot“. Kuten Eric Brantner kirjoittaakin vain oikein kohdennettu sisältö saadaan leviämään.

This is one of the biggest mistakes social media newbies make. They automatically assume that a good article will catch fire online and spread throughout the Internet. It’s simply not true. Great content doesn’t always get the attention it deserves. It’s not enough to simply submit a good article. There are tons of other factors involved—who is submitting it, if it’s targeted at the right audience,  and how well it’s promoted (to name a few.)

Sosiaalisen median palveluita käyttöönotettaessa niille tulee tehdä kunnollinen pohja. Lisätään kontakteja, tuotetaan sisältöä ja vuorovaikutetaan. Samalla tavalla kun webbisivuja avatessa sinne tuotetaan sisältöä eikä sivuja jätetä tyhjäksi. Ilman tätä pohjatyötä kohderyhmiä ei tavoiteta, vaikka sisältö olisi kuinka kiinnostavaa tahansa. Oikein rakennettu sosiaalisen median profiili kyllä saa äänensä kuuluville.

Kokeilu

Varsinkin Twitterissä ja Facebookissa kiinnostavat jymyuutiset leviävät hetkessä suurelle kuulijakunnalle. Tämän todistaakseni tein eilen testin. Mietin mikä olisi arvoltaan sellainen viesti/kuva/video, jonka voisin lähettää leviämään webbiin. Sen tulisi olla jo nykyistä kuulijakuntaa kiinnostava, sillä näin testi olisi nopea suorittaa.

Minulla on Facebookissa hiukan yli 500 kontaktia. Nämä ovat pääasiassa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita minun jakamasta sisällöstäni – oli kyseessä sitten henkilökohtaiset tai työhön liittyvät asiat. Tiedän myös, että suurin osa näistä kontakteista (100-200 päivästä riippuen) on langoilla ilta-aikaan, joten tavoittaakseen mahdollisimman monet jaettava sisältö kannattaa julkaista tälle ryhmälle kello 19-23 välisenä aikana.

Parisuhdestatuksen päivitys

Muutin kokeilussa Facebookissa parisuhdestatustani eilen kello 19:55. Lukijoille, joille Facebook ei ole tuttu kerrottakoon, että tästä muutoksesta ilmestyy tieto määrätyn käyttäjäryhmän etusivulle, joka tässä tapauksessa sisälsi 534 käyttäjää. Ensimmäinen päivitystä koskeva puhelu tuli kaksi minuuttia julkaisun jälkeen. Viidessätoista minuutissa yhteydenottoja oli tullut 21, joista suurin osa puhelimitse. Nyt kahdentoista tunnin jälkeen yhteydenottoja on tullut yhteensä hitusen yli 50.

Verrattavissa yrityksen Facebook sivuun

Käytännössä kokeilu voidaan rinnastaa yritysten Facebook sivuihin. Sivuille on tehty luontivaiheessa hyvä pohja ja suurinta osaa “faneista” kiinnnostaa aidosti yrityksen jakama sisältö. Yrityksen tulee selvittää, milloin “fanit” ovat aktiivisimmillaan ja tarkemmin minkä tyyppinen sisältö näitä vastaanottajia kiinnostaa. Yrityksillä on suoria kontakteja yleensä enemmän kun tuo 500 ja käytössään Facebookin lisäksi muita kanavia, kuten vaikkapa Twitter. Kokeilussa huomataan, että lukijat kyllä viettävät kiinnostavan sisällön ympärillä aikaa ja näkevät vaivaa saadakseen asiasta lisää tietoa.

Varjopuolet

Kokeilussa huomataan myös sosiaalisen median vaarat: julkaiseminen saattaa levitä hallitsemattoman nopeasti. Tämän takia kokemattomien yritysten kannattaa ottaa sosiaalisen median osaajia avuksi ja turvaksi uusien työkalujen käyttöönottovaiheessa. Yrityskuvaa rakentavien viestien levittäminen sosiaalisessa mediassa on usein helpompaa kuin yrityskuvaa heikentävän sisällön poistaminen/piilottaminen.

Monelle on varmasti tuttu Tuulikki Ukkolan päiväkirjamerkintä viime viikolta, jossa Ukkola kirjoittaa minulle täysin uudesta ja tuntemattomasta massasta; Nettikansasta. Luettuani Ukkolan kirjoituksen muutamaan otteeseen luulen kansanedustajan tarkoittavan porukkaa joka vaikuttaa netissä. Tätä porukkaa nimitetään usein myös ihmisiksi. Tämä eduskuntakansan edustaja (siis toisin sanottuna ihminen), kirjoittaa perimmiltään ihan asiaa. Kirjoitus on tosin tainnut lipsahtaa päiväkirjaan hiukan kireissä tunnelmissa.

On surullista, että netistä on kehittynyt sananvapauden sikolätti, viemäri, joka vie lukijansa mennessään. Netissä ei ole vastaavaa päätoimittajaa, ei edes toimittajaa. Se on täysin vapaa kaikelle saastalle. -Tuulikki Ukkola

Ukkolaa suututtaa nettiin julkaisijoiden nimettömyys ja tästä johtuva houkutus julkaista asiatonta sisältöä. Sellaista sisältöä, jonka takana ei kirjoittaja itse olisi välttämättä valmis seisomaan. En tiedä onko ajatusmaailmani vääristynyt, mutta en pidä oikeaa elämää ja nettielämää juurikaan erilaisina. Kummassakin on yksilöitä, joilla on omat mielipiteensä kustakin asiasta. Näillä yksilöillä on yleensä vapaus tuoda mielipiteensä julki ja muut yksilöt voivat kommentoida toisten tekemisiä. Kummassakin maailmassa on omat käyttäytymismallinsa ja sääntönsä, mutta niiden valvominen on työlästä, mikäli yksilö ei esiinny omana itsenään. Koska internet on ympäristönä uusi, se ei ole muotoutunut vielä sopivaan muottiin ja on epätodennäköistä että se koskaan tulee täysin muotoutumaankaan. Netti-identiteetti asiassa ollaan kuitenkin menty nopeasti eteenpäin. Suuressa osassa netin palveluista tulee jo esiintyä omalla nimellään, mutta se kuinka tämä toteutuu jää viime kädessä nettipalveluiden ylläpitäjien kontolle.

Esiinnyn verkossa omalla nimelläni. Tai jos en käytä syntymänimeäni (esim Twitter @RBBA) niin nimeni on mahdollista löytää laajennetusta profiilistani. Silloin tällöin tulee tilanteita, että kirjoitan tuohtuneena kommentin, mutta ennen sen julkaisua jään miettimään haluanko kirjoitukseni yhdistettävän nimeeni. Lopulta päädyn vetämään henkeä ja muokkaamaan kirjoitustani siten, että voin huoletta julkaista sen omalla nimelläni. Nimeni siis toimii automaattisena sensuurina.

Aiheeltaan tämä blogi on sellainen, että en ole kertaakaan joutunut poistamaan sivuilta asiattomia kommentteja. Tilanne voi olla toinen uudessa Fingers of Steel blogissa – sen aika näyttää. Kummassakin blogissa käytän Disqus kommenttijärjestelmää, joka mahdollistaa käyttäjien tunnistautumisen mm. OpenID:n, Facebookin, Yahoon ja Twitterin käyttäjätunnuksilla. Jossakin vaiheessa tulen poistamaan käytöstä kokonaan mahdollisuuden nimettömänä esiintymiseen. Siis sen, että käyttäjä voi itse syöttää haluamansa nimen kommentoijaksi. Käytännössähän se on sama asia kuin nimettömästi kirjoittaminen.

Kuten on huomattu harva nettipalvelu on ikuinen ja aina tulee uusia parempia virityksiä edellisten tilalle. Pikkuhiljaa tulisi alkaa ideoida verkossa toimivaa yhteistä henkilökorttia, jolla netissä liikkuja voitaisiin tunnistaa luotettavasti. Sen väärinkäyttö tulisi olla yhtä rangaistavaa kuin henkilötunnuksen tai allekirjoituksen väärinkäyttö. Se voisi olla vain verkkopankin kautta tapahtuva autentikointi johonkin yhteen palveluun ja muut palvelut varmistettaisiin tämän palvelun kautta. Nurinaahan se herättää varmasti ja joku nimittäisi sitä perustuslain rikkomiseksi ja toiset kehittelisivät salaliittoteorioita tunnistautumisen ympärille. Nurisijat kuitenkin koostuisivat pääasiassa näistä netin ”väärinkäyttäjistä”.

Väittäisin, että Ukkolakin voisi alkaa vastaamaan sähköposteihinsa mikäli kaikki postittelijat esiintyisivät yksilöinä. Tuskin Ukkola kadullakaan ohittaa keskustelut, joiden toinen osapuoli esiintyy oikeana itsenään.

Kävin eilen illalla junassa mainion keskustelun sosiaalisesta mediasta. Keskustelussa oli läsnä lisäkseni arviolta hiukan keski-iän ylittänyt satunnainen Facebookin käyttäjä sekä nuorta sukupolvea edustava Facebookin normaalikäyttäjä. Jäin pohtimaan keskusteluamme ja päätin kirjoittaa siitä hiukan mietteitä tänne.

Nuori käyttäjä nosti esille sosiaalisen median kääntöpuolen; sen, että nyt näillä työkaluilla on mahdollisuus eristäytyä täysin “todellisesta maailmasta”. Ongelma on sinäänsä aivan mahdollinen, mutta epäilin eristääkö se kuitenkaan ihmisiä sen enempää kuin 2000-luvun alussa. Mielestäni se tarjoaa kanavan syrjäytyneille tuoda itseään julki ja päästä sitä kautta syrjäytymisestä eroon. Kerroin, että pidän itseäni tehokäyttäjänä, mutta en koe sosiaalisen median korvanneen perinteistä yhteydenpitoani toisiin ihmisiin. Sanoisin sen tuoneen yhteydenpitoon erityyppisen lisän – erilaisen tavan kommunikoida. Samantyyppisen tavan kuin tekstiviestit. Puhuessani sosiaalisesta mediasta lisään kommunikointivälineen ympärille usein lainausmerkit, sillä en rinnasta sitä kasvotusten puhumiseen tai puheluihin. Omassa käytössäni määrittelisin sen mielummin yhdeksi informaation jakokanavaksi, jonka parhaat puolet ovat helppous, nopeus ja käyttömukavuus. Käyttömukavuudella tarkoitan, että voin vastaanottaa tietoa silloin kuin haluan – periaatteessa paikasta ja ajasta riippumatta. Omalla kohdalla voin todeta, että ilman sosiaalista mediaa en jakaisi siellä julkaisemaani informaatiota mitenkään muuten. Käytännössä tämä tarkoittaa, että useimmissa tilanteissa en jakaisi sitä tietoa, jota sosiaaliseen mediaan julkaisen minkään muun kanavan kautta. Luultavasti en soittaisi kontakteilleni ja kehottaisi heitä lukemaan uutta blogimerkintääni. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tee sosiaalisen median sisällöstä millään tavalla turhaa.

Sosiaalisesta mediasta keskustellessa olen huomannut, että jossakin vaiheessa “turhan tiedon” -kortti lyödään pöytään. Varsinkin iäkkäämpiä ihmisiä suoranaisesti ärsyttää siellä liikkuva ns. turha tieto. Eilisessä keskustelussa vanhempi herra kertoi kuinka häntä ei todellakaan kiinnosta mitä joku muu käyttäjä tekee parhaillaan. Hän käytti esimerkkiä, jossa Maija Meikäläinen julkaisee Facebookissa olevansa harmissaan kun hänen kissansa ei ollut asioinut hiekkalaatikkoon, vaan huoneiston lattialle. Ymmärrän hyvin, että joitakin ihmisiä tämäntyyppinen itsensä esille tuonti turhauttaa – itseänikin joskus. Sosiaalinen media on kuitenkin aivan mahtava paikka herättää keskustelua. Kerroin, että mielestäni kaikentyyppinen julkaisu on arvokasta, sillä se voi parhaimmassa tapauksessa tarjota ratkaisuja ongelmiin. Voi olla, että muut kissaihmiset kommentoivat Maija Meikäläisen julkaisua ja lopulta keskustelussa päästään lopputulokseen, jossa joku muu käyttäjä jakaa ratkaisun, jolla Maija saa kissansa asioimaan hiekkalaatikkoon. Olimme kaikki yhdessä sitä mieltä, että juuri tämä tekee sosiaalisesta mediasta niin tehokkaan työkalun.

Keskustelimme myös Facebook kavereiden määrästä. Vanhemmalla herralla oli Facebookissa kavereita muutamia kymmeniä kun taas minulla muutamia satoja. Hän epäili, että ovatko kaikki todellaki ystäviäni, johon vastasin tietysti, etten luokittele kaikkia todellakaan niin. Lisäsin, että ihmiset käyttävät Facebookia erilaisiin tarkoituksiin, jotkut jakavat siellä hyvin henkilökohtaista tietoa itsestään ja siksi haluavat rajata audienssin tarkoin. Minusta Facebookin koko ystävät/kaverit termi on vähän harhaanjohtava ja siksi käytän mieluiten termiä kontaktit. Itsellä kontaktit koostuvat ystävistä sekä työkontakteista ja olenkin jakanut ne omiin ryhmiinsä, jolloin voin päättää kummalle ryhmälle haluan julkaista. Kontaktejani yhdistää samankaltaiset kiinnostuksen kohteet, joka on mielestäni tärkeämpää kuin se olemmeko tunteneet 15 vuotta vai 2 viikkoa. Koko “kaverit” -termi Facebookissa on saanut aivan liikaa huomiota ja jotkut tekevätkin sitä kautta aivan liian pikaisia johtopäätöksiä toisista ihmisistä (Facebook Users With Lots of Friends More Likely To Be Narcissist).

Keskustelu oli varmasti yksi mielenkiintoisimmista tästä aiheesta, jonka olen käynyt – juurikin sen takia, että siinä oli osallisena niin erityyppisiä käyttäjiä. Nyt julkaistessani tämän blogimerkinnän se herättää toivottavasti lisää keskustelua, jolloin mukaan voi liittyä osapuolia, jotka eivät muuten olisi voineet tuoda omaa kantaansa esille.

Sosiaalisessa mediassa – kuten myös muissa sosiaalisissa prosesseissa – vallitsee tietyt käyttäytymisnormit. Ilman näitä normeja palveluiden käyttömukavuus kärsii ja sisällöstä tulee kaaottinen. Olen listannut muutamia minua ärsyttäviä käyttäytymistapoja Twitterissä ja Facebookissa.

Twitter

• Käyttäjät, joiden kaikki julkaisut ovat retweettejä
• Käyttäjät, jotka kirjoittavat kaiken caps-lockilla
• Käyttäjät, jotka suoranaisesti myyvät jotakin jokaisessa tweetissään
• Käyttäjät, jotka suuttuvat jos yksikin tweettisi on itse-promoa
• Käyttäjät, jotka lähettävät promoavan yksityisviestin sen jälkeen kun olet aloittanut käyttäjän seuraamisen
• Käyttäjät, jotka julkaisevat, mutta eivät ota huomioon muiden julkaisuja
• Käyttäjät, joilla on useampi tunnus ja retweettaavat niillä itseään

Facebook

• Lapsia koskevat statuspäivitykset
• Melodramaattiset statuspäivitykset
• Vain yhteen aiheryhmään keskittyvät julkaisut
• Kyselyiden ja sovellusten julkaisijat
• Kutsujen lähettäjät, jotka eivät kohdenna kutsujaan
• Eri sosiaalisen median palveluiden status-päivitysten integroijat
• Statuspäivitykset, jotka eivät kerro mitään muille käyttäjille

Mikä sinua ärsyttää?

Kuoleman kohdatessa omaiset päättävät viime kädessä kuinka vainajan maallinen omaisuus jaetaan. Perinnönjaossa joku ottaa vastaan asunnon ja joku auton, mutta mitä tapahtuu sähköposteille ja nettipalveluiden tunnuksille? Onko sähköpostit suojattuna myös kuoleman jälkeen? Pitääkö alkaa valmistautumaan kuolemaan myös nettimaailmassa?

Pauliina Mäkelä (@pauliinamakela) laittoi Twitterissä viime viikolla linkin Lifehackerin artikkeliin, jossa pohdittiin mitä nettipalveluiden tunnuksille tapahtuu kun käyttäjä siirtyy tuonpuoleiseen. Kirjoitus osoittaa, että palveluntarjoajissa on eroja. Myspace poistaa edesmenneen käyttäjän tunnukset, mutta vaikkapa Facebookissa käyttäjän profiili on mahdollista muuttaa muistosivuksi.

Lifehackerin postaus herätti kaivamaan tietoja omista tunnuksista ja niihin liittyvistä turvallisuusasetuksista. Yritän viedä tietoisesti yhä enemmän päivittäistä yhteydenpitoa nettiin. Tästä syystä sähköpostit, sosiaalisten medioiden postilaatikot ja henkilökohtainen tietokone sisältää hyvin paljon henkilökohtaista materiaalia. Lisäksi läppäriltä löytyy vielä paljon yrityksen asiakkaiden tietoja. Kaikki edellä mainitut ovat suojattuna salasanoilla, mutta onko se tarpeeksi? Esimerkiksi Gmail ja Hotmail antavat vapaan pääsyn edesmenneen sähköpostitiliin, mikäli omaiset toimittavat palvelutarjoajalle todistuksen kuolemasta. Loppuuko kirjesalaisuus kuoleman jälkeen?

Toisaalta kuoleman kohdatessa en kyllä haluaisi, että kaikki tietoni hävitetään bittiavaruuteen. Esimerkiksi keskeneräisten projektien tiedostot voisi luovuttaa eteenpäin jonkun muun iloksi. Facebookin idea on myös hyvä. Vielä tällä hetkellä Facebookin käyttäjän kuollessa kyseessä on pääsääntöisesti ennenaikainen kuolema. Tämän takia usein kuolemaan ei ole osattu varautua ja esimerkiksi nettipalveluiden tunnuksien kohtalosta ei ole päätetty ennakkoon. Facebook ja muut nettiyhteisöt voisivat lisätä rekisteröimisvaiheeseen valinnan, jossa tehdään toivomus siitä mitä profiilille tapahtuu käyttäjän kuoleman jälkeen. Haluaako käyttäjä profiilinsa muuttuvan muistosivuksi vai haluaako hän vai sen yksinkertaisesti poistettavan.

Ongelma on, että Facebook on yksi yhteisöpalvelu muiden joukossa. Miltä kuulostaisi globaali internethautausmaa? Kuoleman kohdatessa omaiset voisivat rakentaa “haudan” tänne netin hautausmaalle. Palvelu kokoaisi kuolleesta kaikki perustiedot automaattisesti “hautakiveen”. Näitä perustietoja voisi olla nimi, syntymäaika ja kaikki valokuvat jotka henkilöön on liitetty. Haudalle valittasiin vartija, joka pitäisi keskustelun siistinä ja asiallisena. Vartija eli ylläpitäjä voisi päättää kenelle keskustelu on avoinna. Halutessaan se voisi olla kaikille avointa tai vain niille kenet ylläpitäjä on hyväksynyt keskusteluun mukaan. Virtuaalihautausmaan ei olisi tarkoitus korvata perinteistä hautausmaata tai muistotilaisuutta vaan tarjota avoin foorumi omaisille, jossa he voivat jakaa muistojaan kuolleesta.

Varsinkin nuorten kuolemien jälkeen Irc-Galleriaan ja Facebookkiin ilmestyy muistoyhteisöjä muutamassa tunnissa. Yhteisön perustaja (yleensä lähiystävä) valvoo keskustelua ja poistaa tarvittaessa sopimattomia kommentteja. Täytyy sanoa, että en ole juuri törmännyt yhteisöissä asiattomaan kommentointiin, joten ainakin Irc-Galleria antaa hyvät viitteet siihen, että virtuaalihautausmaa voisi pysyä ruodussa.

Ollaanko jo näin pitkällä internetin käytössä, jotta palvelulle löytyisi käyttäjiä? Milloin ensimmäinen palvelu avataan? Meneekö siihen vuosi vai viisi? Kommentoi haluaisitko itsellesi muistoprofiilin?

Twitterin viserryksien ja Facebookin tilapäivityksen periaate on pitkälti sama. Kirjoitetaan tekstiä noin 140 merkkiä yhdelle riville ja julkaistaan se. Mukaan voi liittää kuvia, videota ja linkkejä parantaakseen päivityksen laatua. Julkaisun jälkeen nämä mikroblogimerkinnät näkyvät kohdennetulle yleisölle – Twitterissä seuraajille ja Facebookissa kavereille. Onko näissä palveluissa eroja ja kumpaa kannattaa käyttää? Onko kannattavaa julkaista sama sisältö Facebookissa ja Twitterissä?

Joku on joskus verrannut Facebookia häihin, joissa tapaat vanhoja kavereitasi ja sukulaisiasi. Keskustelu on rentoa ja avointa, jaat tuttaviesi kanssa kokemuksia ja tuntemuksia. Samainen henkilö vertasi  Twitteriä suuriin juhliin, joissa et tunne läheskään kaikkia vieraita. Keskustelun sävy muuttuu täysin, haluat tutustua ihmisiin ja tehdä itsesi tunnetuksi, antaa hyvän kuvan, promota itseäsi ja tehdä uusia tuttavuuksia. Kuten Twitterissä kaikki eivät nauti tilanteesta eivätkä halua seistä parrasvaloissa tuomalla itseään esille.

Eri sosiaalisissa medioissa on erilaiset normit. Yksittäinen käyttäjä ei välttämättä pysty vaikuttamaan niihin, mutta niitä on syytä noudattaa. Kukaan ei varmasti voi kieltää, että Facebookin tilapäivitykset koskevat henkilökohtaista elämää useammin kuin Twitterin viserrykset. Facebook tilapäivityksen rakennekin viittaa, että siinä oletetaan kertovan henkilökohtaisista asioista, sillä jokainen päivitys alkaa: ”‘käyttäjän nimi’ tekee” (Miikka Värri is …) Twitterissä näkee useammin kirjoittajan työhön tai kiinnostuksiin liittyviä päivityksiä. Tähän voi olla yhtenä syynä Twitter viserrysten välittyminen laajemmalle ja mahdollisesti rajoittumattomalle yleisölle.

Päivitysten leviäminen ja kohdennus

Vaikka kummatkin palvelut välittävät viestit kohdennutusti, on Twitterin julkaisija-seuraaja suhde kehittyneempi. Twitter sallii yhdensuuntaisen seuraajasuhteen toisin kuin Facebook, jossa yhteen liitetyt kaverit seuraavat kumpikin toisiaan vaihtoehdoitta (nyt hiukan parannusta uutisvirta päivityksen jälkeen). Seuratakseen käyttäjän julkaisemista ei edes tarvitse olla kirjautuneena Twitteriin, jolloin viserrykset levittyvät paljon laajemmalle alueelle. Tietenkään kaikkia Twitterin ominaisuuksia ei pääse käyttämään ellei seuraussuhde ole molemminpuolinen. Esimerkiksi yksityisviestien lähettäminen toiselle käyttäjälle ei onnistu ilman, että tämä seuraavat toisiaan.

Twitter tarjoaa vastauksia nopeasti ja keneltä tahansa – Facebook kavereiltasi

Twitter on erinomainen kanava saada vastauksia kysymyksiin. Siinä missä Facebookin statuspäivitykset välittävät rajatulle audienssille, Twitterin kautta on mahdollista välittää viesti kaikille sen käyttäjille. Twitterin kehittynyttä hakua käyttämällä voidaan seurata keskusteluja, kysymyksiä tai linkkejä myös sellaisilta käyttäjiltä joita ei julkisesti seuraa. Kirjoittamalla Twitterin hakuun vaikkapa ”#googlewave” voidaan seurata reaaliajassa muiden viserryksiä liittyen Google Waveen. Väliin voi julkaista omia kommentteja sekä kysymyksiä ja välittää viestin takaisin maailmalle, myös niille joita et tunne. Juuri tämä Twitterin haku onkin yksi  palvelun hienoimmista ja toimivimmista ominaisuuksista. Haun vääristeleminen on vaikeaa (vertaa Googlen SEO) ja sen kautta voi seurata mistä ihmiset puhuvat juuri nyt. Twitterin ei olekkaan tarkoitus järjestää yksityisiä keskusteluja vaan tarjota mahdollisuus keskustella julkisesti tarkennetulle kuulijakunnalle.

Vuorovaikutus

Vastatessa Facebookissa tilapäivitykseen, päivityksen alle muodostuu helposti seurattava keskustelu. Twitterissä viserrykseen vastaus ei rakennu samalla tavalla. Kukin käyttäjä julkaisee vastauksen omaan feediinsä, jolloin ulkopuolisen tulee katsoa kummankin käyttäjän profiilia, mikäli hän haluaa pysyä mukana keskustelussa. Voisi siis ajatella, että Facebook päivityksillä halutaan herättää enemmänkin keskustelua ja Twitter päivityksillä jakaa tietoa tai promota tuotteita.

Twitterin valttikortti on myös sen avoimuus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuka vain voi kehittää siihen sovelluksia ja omia (ja miksei myös muiden) viserryksiä voi jakaa myös palvelun ulkopuolella, kuten vaikkapa tämän blogin oikeassa reunassa on nähtävissä. Facebookin päivitykset ovat ja pysyvät palvelun sisällä. Toisaalta Facebookissa on myös muita ominaisuuksia samassa paketissa ja useimmat ovat jo rekisteröityneet sinne.

Julkaisun tyyppi määrää hyvin pitkälle kumpaa palvelua tulisi käyttää viestin levitykseen. Yleisesti ottaen Twitterin kautta saadaan viesti leviämään tarvittaessa laajemmalle yleisölle, mutta Facebookin muilla työkaluilla on mahdollista saavuttaa samanlaisia seuraajamääriä (esim. Ryhmät ja Sivut). Kannattaa siis miettiä kenelle viestin haluaa välittää ja valita tämän jälkeen siihen käytettävä työkalu.

Facebookin käyttäjille tarjotaan käyttöön kahta verkostoitumistyökalua; Sivuja (Pages) ja Ryhmiä (Groups). Näillä kahdella työkalulla on monia samoja ominaisuuksia, mutta myös paljon eroavaisuuksia. Käyttäjät kohtaavat usein ongelman miettiessään kumpaa työkalua tulisi käyttää ja kumpi niistä on parempi? On mahdotonta lähteä sanomaan kumpi on parempi, mutta varmaa on että erot tulevat esille parhaiten kokeilemalla ja käyttämällä.

Sivut ja Ryhmät ovat perusrakenteeltaan melko samanlaisia. Kummassakin on seinä, johon käyttäjät voivat julkaista tekstiä, videoita ja kuvia. Periaatteessa kuka tahansa voi liittyä ja luoda uusia Ryhmiä tai Sivuja Facebookissa. Yksi tärkeimmistä eroista näiden työkalujen välillä on niiden näkyminen hakukoneissa. Toisin kuin Ryhmät, Sivut ideksoituvat hakukoneissa, jolloin myös rekisteröitymättömät käyttäjät voivat löytää ne Facebookin ulkopuolelta. Sivujen URL on myös muokattavissa mieleisekseen kun taas Ryhmien osoite on epäselvä. Vertaa vaikkapa: http://www.facebook.com/fanasos ja http://www.facebook.com/group.php?gid=207965488792&ref=ts.

Ryhmät

Ryhmissä turvallisuusasetukset ovat helpommin säädeltävissä. Ryhmistä on mahdollista tehdä täysin privaateiksi, siten että ainoastaan määrätyt käyttäjät voivat liittyä niihin ja nähdä niiden sisällön. Tietenkin Ryhmän voi tehdä myös kaikille avoimeksi, jolloin kuka tahansa voi liittyä siihen. Nämä julkiset Ryhmät näkyvät Facebookin haussa, toisin kuin piilotetut Ryhmät. Ryhmän perustajan on mahdollista antaa käyttäjille erilaisia oikeuksia ja näin jakaa vastuuta Ryhmän ylläpidosta. Adminit voivat kutsua muita käyttäjiä liittymään Ryhmään Facebook mailin kautta sekä sähköpostitse.

Facebookin ryhmissä voit liittyä tai luoda jopa 200 ryhmää. Ryhmät voivat perustua yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, aktiviteetteihin tai mihin tahansa. Ryhmien etusivulla näet äskettäin päivitetyt ryhmäsi samoin kuin ryhmät, joihin kaverisi ovat liittyneet äskettäin.

Mikäli normaali käyttäjä haluaa kutsua kavereitaan liittymään Ryhmään, käy se ryhmien työkaluilla helposti. Toisin kuin Sivuissa, Ryhmien käyttäjä voi halutessaan kutsua kaikki ystävänsä kerralla liittymään Ryhmään. Näin ollen kutsujan ei tarvitse klikkailla monia satoja kavereita listalle yksi kerrallaan. On aivan toinen asia kuinka järkevää tämä on, sillä pidemmän päälle jatkuva ja kohdentamaton kutsuminen voi aiheuttaa pahimmillaan jopa blokkauksia.

Facebook Ryhmissä ylläpitäjä voi lähettää sähköpostikirjeitä ja Facebook maileja kaikille käyttäjille kerrallaan, vain mikäli Ryhmässä on alle 5000 käyttäjää. Ryhmät myös listaavat ylläpitäjät heidän omilla nimillään, jolloin jokainen käyttäjä julkaisee seinälle omalla nimellään. Julkaisu näkyy tällöin myös käyttäjän henkilökohtaisessa profiilissa.

Sivut

Sivujen yksityisyysasetukset ovat Ryhmiä suppeammat. Sivuille liittyviä käyttäjiä voidaan blokata ainoastaan maantieteellisen lokaation ja iän perusteella. Tämä onkin ainoa rajoittava eroavaisuus verrattuna Ryhmiin. Sivulle liittyneiden käyttäjien käyttäytymistä voi seurata statistiikka työkalulla. Työkalulla näkee tarkat tiedot käyttäjistä ja heidän julkaisuistaan sekä Sivun kävijämääristä.

Facebook Sivu on julkinen profiili joka mahdollistaa liiketoimintasi ja tuotteidesi jakamisen muiden Facebook käyttäjien kanssa.

Sivujen ylläpitäjä voi lähettää massaviestejä, vaikka käyttäjiä olisi yli 5000. Nämä massaviestit ilmestyvät Facebook postilaatikkoon “päivitykset” kansioon eivätkä näin ollen sekoitu normaaleihin privaattiviesteihin. Sivujen ylläpitäjän julkaistessa sisältöä seinälle, hän menettää henkilöllisyytensä. Näin ollen julkaisun lähettäjä onkin Sivu, eikä siitä jää merkintää ylläpitäjän henkilökohtaiseen profiiliin. Käytännössä on mahdollista, ettei sivuille liittyneet käyttäjät tiedä kuka oikeastaan on julkaisujen takana. Ylläpitäjän tekemät julkaisut ilmestyvät Sivujen seinän lisäksi liittyneiden käyttäjien henkilökotaiseen syötteeseen, jolloin ne näkyvät etusivulla.

Kun Fanisi osallistuvat sinun Facebook Sivullasi, Sivullasi olevat tarinat jakaantuvat eteenpäin heidän ystävilleen Uutisten kautta. Kun nämä ystävät vuorovaikuttavat Sivusi kanssa, Uutiset voimistavat puskaradiota suuremmalle joukolle ystäviä.

Sivut muistuttavat ulkoisesti enemmän normaaleja käyttäjäprofiileja. Niissä on seinä-, info- ja kuva- välilehdet vakiona aivan kuten henkilökohtaisissa profiileissa. Sivuille on myös mahdollista liittää uusia sovelluksia, toisin kuin Ryhmissä. Sivuilla on myös kaksi erillistä seinää, joista toinen näyttää sivujen (ylläpitäjän) päivitykset ja toinen fanien (liittyneiden käyttäjien) julkaisut.

Lopuksi

Voi sanoa, että Sivut ovat enemmän suunnattu “fanitukselle” ja ammattimaiselle viestinnälle. Yleisesti Sivuja käyttävät tunnetut artistit, yritykset ja brändit. Niiden kautta on helpompi rakentaa pidempiaikaisia suhteita, kun taas Ryhmien kautta saa äänensä nopeammin kuuluville. Ryhmät ovat enemmän tarkoitettu keskustelemiseen ja Sivut toimivat usein jonkin tuotteen tiedotuskanavana. Ryhmien valttikortti on ehdottomasti niiden hyvät yksityisyysasetukset, jolloin niiden sisään on mahdollista tehdä vaikkapa yhteistyöfoorumeita. Käyttötarkoitus ratkaisee paljon, kumpi näistä verkostoitumistyökaluista on parempi.

24 tunnin aikana Twitterin ja LinkedInin välille avataan statussynkkaus. Tästä lähtien Twitter -päivitykset päivittyvät halutessaan automaattisesti myös LinkedIn palveluun. Tietenkin tämä on myös mahdollista toisin päin, jolloin käyttäjä voi valita haluaako hän päivittää LinkedIn statuksen lisäksi myös Twitterinsä.

Aikaisemmin samantapainen on ollut mahdollista epävirallisesti Twitterin ja Facebookin välillä. Twitter -päivityksen loppuun lisäämällä #fb -merkinnän, myös Facebookin status päivittyi Twitter -päivityksellä. Nyt Twitter-LinkedIn-Twitter synkronisointi toimii lisäämällä viserrykseen #li tai #in -merkinnät.

LinkedIn profiilin asetuksiin ilmestyy piakkoin Twitter Settings -paneli, jonka kautta linkityksen Twitteriin voi tehdä.