Blogin kirjoitus itsessään on harvoin tavoite ja blogi toimiikin usein välinearvona tavoitellessa jotakin muuta. Joku bloggaa lisätäkseen tietoa itsestään internettiin, joku pyrkiäkseen levittämään ilosanomaa ja joku tienatakseen elantonsa. Anna-Kaisa Varamäki listasi Orgcomms blogissaan syitä miksi johtajan kannattaa blogata. Avaan blogia työkaluna hiukan omien intressieni kautta.

Keskustelun herättäminen

Käytän blogia pääasiassa apuna herättämään keskustelua minua kiinnostavista aiheista ja tällä tavalla avaan korvani muiden mielipiteille ja näkökulmille. Harto Pönkä kertoi omassa blogissaan ihmettelevänsä kun lukijat käyttävät hänen kirjoituksiaan lähteinä. Pönkä kertoo julkaisujensa olevan keskeneräisiä ajatuksia, jotka hän pyrkii saattamaan loppuun blogissa heränneen keskustelun myötä. Oma blogini on vielä melko uusi, mutta voin ilokseni huomata, että kommentointi ja keskustelu aktivoituu hyvää vauhtia. Provokatiivinen kirjoittaminen saa lukijat kommentoimaan ahkerammin (Milloin sosiaalinen media on osa suurempaa?), mutta kannattaa muistaa, että provosoivasti kirjoittaminen on erittäin haastavaa kun halutaan olla loukkaamatta ketään.

Brändäys

Keskustelun herättelyn jälkeen toiseksi priorisoitu pyrkimykseni on oman nimeni brändäys. Tarjotessani lukijoille vastauksia ja ajatuksia nimeni jää heidän mieleensä. Olen huomannut jo lyhyessä ajassa sen positiiviset vaikutukset ja pyrin vuonna 2010 yhdistämään sen suoranaisesti liiketoimintaan. En mainosta blogissani suoranaisesti palveluitani, mutta olen huomannut lukijoiden kiinnostuneen nimestäni siinä määrin että ovat käyttävät kyllä aikaansa yhteyksien selvittämiseen. Blogini toimii hyvin oman osaamiseni esiintuojana ja jossakin tapauksissa asiakkaat voivat tarkistaa tietämykseni täältä ennakkoon.

Kehittyminen kirjoittajana

Minulle tekstin tuottaminen on paikoitellen haastavaa. Kuten monessa muussakin asiassa harjoittelu tekee mestarin ja säännöllinen bloggaaminen on parantanut kykyäni kirjoittaa. Varsinkin omien ajatusten yksinkertaistaminen blogiin auttaa selkeästi viemään ajatuksia pidemmälle. Ajatuksia kirjoittamalla huomaa helposti mahdolliset ristiriidat ja ongelmat.

Kävijämäärään mittarina tuijotetaan liikaa

Olen kirjoittanut ohjeita siitä kuinka liikennettä ajetaan blogiin ja tätä kautta saadaan sille lukijoita. Tosiasiassa blogille tulee kyllä lukijoita mikäli sen sisältö on laadukasta ja kohderyhmää kiinnostavaa. Ohjeeni ovat enemmänkin koskeneet sitä kuinka blogi tuodaan ihmisten tietoisuuteen varsinkin sen alkutaipaleella. Aivan kuten webbisivuissa ylipäätänsä tärkeämpää on ajaa sivuille 10 ostavaa asiakasta päivässä kuin 1000 vierailijaa, joista vain yhdestä tulee yrityksen asiakas. Väärän massan tuominen sivustolle on vierailijoita ärsyttävää, sillä he eivät löydä sivuilta vastauksia kysymyksiinsä ja näin tuhlaavat vain aikaansa. Poikkeuksena on kuitenkin sivustot, jotka saavat tuottoa jokaisesta kävijästä tai kävijän siirtämisestä mainostajan sivulle.

Kerro miksi sinä kirjoitat blogia?

Kuoleman kohdatessa omaiset päättävät viime kädessä kuinka vainajan maallinen omaisuus jaetaan. Perinnönjaossa joku ottaa vastaan asunnon ja joku auton, mutta mitä tapahtuu sähköposteille ja nettipalveluiden tunnuksille? Onko sähköpostit suojattuna myös kuoleman jälkeen? Pitääkö alkaa valmistautumaan kuolemaan myös nettimaailmassa?

Pauliina Mäkelä (@pauliinamakela) laittoi Twitterissä viime viikolla linkin Lifehackerin artikkeliin, jossa pohdittiin mitä nettipalveluiden tunnuksille tapahtuu kun käyttäjä siirtyy tuonpuoleiseen. Kirjoitus osoittaa, että palveluntarjoajissa on eroja. Myspace poistaa edesmenneen käyttäjän tunnukset, mutta vaikkapa Facebookissa käyttäjän profiili on mahdollista muuttaa muistosivuksi.

Lifehackerin postaus herätti kaivamaan tietoja omista tunnuksista ja niihin liittyvistä turvallisuusasetuksista. Yritän viedä tietoisesti yhä enemmän päivittäistä yhteydenpitoa nettiin. Tästä syystä sähköpostit, sosiaalisten medioiden postilaatikot ja henkilökohtainen tietokone sisältää hyvin paljon henkilökohtaista materiaalia. Lisäksi läppäriltä löytyy vielä paljon yrityksen asiakkaiden tietoja. Kaikki edellä mainitut ovat suojattuna salasanoilla, mutta onko se tarpeeksi? Esimerkiksi Gmail ja Hotmail antavat vapaan pääsyn edesmenneen sähköpostitiliin, mikäli omaiset toimittavat palvelutarjoajalle todistuksen kuolemasta. Loppuuko kirjesalaisuus kuoleman jälkeen?

Toisaalta kuoleman kohdatessa en kyllä haluaisi, että kaikki tietoni hävitetään bittiavaruuteen. Esimerkiksi keskeneräisten projektien tiedostot voisi luovuttaa eteenpäin jonkun muun iloksi. Facebookin idea on myös hyvä. Vielä tällä hetkellä Facebookin käyttäjän kuollessa kyseessä on pääsääntöisesti ennenaikainen kuolema. Tämän takia usein kuolemaan ei ole osattu varautua ja esimerkiksi nettipalveluiden tunnuksien kohtalosta ei ole päätetty ennakkoon. Facebook ja muut nettiyhteisöt voisivat lisätä rekisteröimisvaiheeseen valinnan, jossa tehdään toivomus siitä mitä profiilille tapahtuu käyttäjän kuoleman jälkeen. Haluaako käyttäjä profiilinsa muuttuvan muistosivuksi vai haluaako hän vai sen yksinkertaisesti poistettavan.

Ongelma on, että Facebook on yksi yhteisöpalvelu muiden joukossa. Miltä kuulostaisi globaali internethautausmaa? Kuoleman kohdatessa omaiset voisivat rakentaa “haudan” tänne netin hautausmaalle. Palvelu kokoaisi kuolleesta kaikki perustiedot automaattisesti “hautakiveen”. Näitä perustietoja voisi olla nimi, syntymäaika ja kaikki valokuvat jotka henkilöön on liitetty. Haudalle valittasiin vartija, joka pitäisi keskustelun siistinä ja asiallisena. Vartija eli ylläpitäjä voisi päättää kenelle keskustelu on avoinna. Halutessaan se voisi olla kaikille avointa tai vain niille kenet ylläpitäjä on hyväksynyt keskusteluun mukaan. Virtuaalihautausmaan ei olisi tarkoitus korvata perinteistä hautausmaata tai muistotilaisuutta vaan tarjota avoin foorumi omaisille, jossa he voivat jakaa muistojaan kuolleesta.

Varsinkin nuorten kuolemien jälkeen Irc-Galleriaan ja Facebookkiin ilmestyy muistoyhteisöjä muutamassa tunnissa. Yhteisön perustaja (yleensä lähiystävä) valvoo keskustelua ja poistaa tarvittaessa sopimattomia kommentteja. Täytyy sanoa, että en ole juuri törmännyt yhteisöissä asiattomaan kommentointiin, joten ainakin Irc-Galleria antaa hyvät viitteet siihen, että virtuaalihautausmaa voisi pysyä ruodussa.

Ollaanko jo näin pitkällä internetin käytössä, jotta palvelulle löytyisi käyttäjiä? Milloin ensimmäinen palvelu avataan? Meneekö siihen vuosi vai viisi? Kommentoi haluaisitko itsellesi muistoprofiilin?

Aamuisin kuluu helposti ensimmäinen puolituntinen edellisyön Twitter ja Facebook päivitysten läpikäymiseen. Seuraan +100 Twitter käyttäjää ja aamuisin läpikäytäviä viserryksiä on 50-100. Koska seurattavat käyttäjät eivät ole valittu satunnaisesti, suurin osa viserryksistä on kiinnostavia eli niitä jotka aiheuttavat toimenpiteitä. Toimenpiteet voivat olla linkkien seuraamisia, reTweettaamisia tai viserryksiin vastaamisia.

Sosiaaliset mediat tarjoavat mahdollisuuden vastaanottaa kiinnostavaa informaatiota helpommin ja nopeammin. Enää ei tarvitse seurata itse satoja blogeja ja uutissivustoja vaan voi seurata muutamia ihmisiä, jotka seuraavat myös näitä kiinnostavia kanavia. Ajatus perustuu siihen, että seuraamani käyttäjät jakavat mielenkiintoisen informaation muiden käyttäjien kesken. Tällöin saadaan karsittua niistä sadasta blogista vain aidosti mielenkiintoiset kirjoitukset.

Päivän mittaan lisää tietoa virtaa muista sosiaalisten medioiden kanavista jatkuvalla syötöllä. Ainakin minun on mahdotonta reagoida tähän tietomäärään reaaliajassa, jolloin on vaara, että tietoa kasaantuu suuria määriä myöhemmälle ajankohdalle ja lopulta suuri osa jää huomaamatta. Vaikka sosiaaliset mediat auttavat karsimaan pois vääränlaista tietoa, virtaa niiden kautta myös suurempi määrä tietoa. “Kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski kertoo, että kykymme käsitellä näitä alati kasvavia informaatiomääriä ei ole kasvanut vastaavassa tahdissa. Itse asiassa ihmisen aivot ja hermosto kykenevät edelleenkin käsittelemään vain suhteellisen pieniä määriä informaatiota kerrallaan.” -Yle

Käytän Twitteriä myös puhelimella. Varsinkin illalla käyn läpi alkuillan päivityksiä Tweets60 sovelluksella. Puhelimena toimii Nokian älypuhelin E71. Linkkien avaaminen Nokian omaan selaimeen on hidasta, joten olen ottanut tavaksi siirtää kiinnostavat viserrykset muistiin, jotta voin palata niihin seuraavana päivänä Mäkilläni. Erinomainen apuväline tähän on Evernote. Kohdatessani kiinnostavan viserryksen siirrän sen Evernoteen Twitterin kautta kirjoittamalla viestin eteen “D myEn“. Viesti siirtyy Evernoteen, jolloin se on käytettävissä millä vain laitteella, missä ja milloin tahansa.

Toinen käyttämäni tapa varsinkin päivisin on kirjanmerkkaus Delicious palveluun. Jos löydän sattumalta kiinnostavan kirjoituksen eikä aikaa löydy tarpeeksi, jotta ehtisin lukea sen heti, lähetän linkin Delicioussiin. Yleensä merkitsen linkin tagit hyvin tarkasti ja teen kirjanmerkistä yksityisen. Palatessani myöhemmin Delicioussiin näen, että kaikki yksityiset kirjanmerkit ovat lukemattomia. Olisi muuten mahdotonta löytää lukemattomat linkit monien satojen muiden kirjanmerkkien seasta.

Toiset ihmiset avaavat kiinnostavat linkit selaimeensa välilehdille, joissa ne viruvat tunneista viikkoihin. Toiset päätyvät vain ohittamaan informaation, jota eivät sillä hetkellä ehdi pureskella. Miten sinä vastaat informaatiotulvaan?

Useimpiin uusien selaimien käyttöliittymiin on sisällytetty suora hakuominaisuus vaikkapa Googleen. Enää ei tarvitse kirjoittaa itse hakukoneen osoitetta vaan tiedon hakeminen nopeutuu muutamalla sekuntilla. Ominaisuus on myös mahdollistanut sen, ettei jokaista osoitetta tarvitse muistaa ulkoa vaan sen googlettaminen onnistuu helpommin ja nopeammin. Esimerkiksi itse kirjoitan vain harvoin selaimen osoitekenttään suoran URL:in päästäkseni sivuille.

Helppo hakeminen on myös tehnyt sivustoista kertakäyttöisiä. Tietoja haetaan Googlen kautta ja eri asiayhteyksissä hakukone ohjaa eri sivustoille. Internetin selaaminen jakautuu siis yhä enemmän erilaisille sivustoille yhden tai kahden sivuston sijaan. Useimmat käyttäjät hakevat sivustoilta vain tietyn tiedon ja poistuvat sieltä jäämättä selaamaan sivustoa tarkemmin.

Tietokirjailija-tutkija Petteri Järvinen kritisoi Tietokone-lehden kolumnissaan nettisivujen hidasta latautumista, sillä ne sisältävät usein monenlaista tietoa, joka tekee sivusta raskaan. Tällä “ahtaamisella” haetaan usein lääkettä sivujen kertakäyttöisyyteen, sillä kun käyttäjä saapuu sivustolle hakukoneen kautta hän voi kartoittaa koko sivuston tarjonnan jopa yhtä sivua selatessaan.

Netin alkuaikoina yhteydet olivat hitaita, mutta sivut kevyitä. Nyt yhteydet ovat nopeita, mutta sivut raskaita, jolloin latausaika on pysynyt likipitäen ennallaan, Järvinen kertoo. Vaikka Järvisen väite on tosi, on selvää, että nopeampaa on jos yhdeltä sivulta voidaan saada sama määrä informaatiota kuin selatessa kymmenen sivua läpi. Muilla hidastavilla tekijöillä kuten mainoksilla ja mittauksilla pyritään parantamaan sivustoa tai rahoittamaan sen ilmainen käyttö kävijöille. Harva sivusto pyörisi ilmaisena tiedonlähteenä käyttäjilleen ellei sitä rahoitettaisi mainoksilla.