Kirjoitin Fingers of Steel blogiini eilen postauksen, jossa pohdin eri aiheista bloggaavien käyttäjien sosiaalista vuorovaikutusta. Outi Lammi inspiroitui lokeroimaan bloggaajia heidän käyttäytymisensä mukaan. Päädyimme keskustelemaan siitä vaatiiko blogi aina kommentointia ollakseen blogi. Pohdin mikä tekee blogista blogin. Miten blogi käytännössä eroaa normaalista verkkojulkaisusta? Miten blogi määritellään?
Wikipedian mukaan ”blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti”. Saman lähteen mukaan blogeille on tunnusomaista henkilökohtaisen näkökulman painotus. Kuten Wikipedian määrittelystä huomaa, blogille ei ole oikeastaan mitään tarkkaa määrittelyä. Olin vähän pettynyt, sillä selasin kasan sivustoja läpi eikä kukaan ollut ottanut kantaa siihen mikä oikeasti tekee blogista blogin. Blogin määritelmä on siis hyvin häilyvä.
Teknisellä puolella blogin määrittely onkin sitten hiukan helpompaa. Blogia tulee olla mahdollista kommentoida, blogissa on RSS- tai Atom- syötteet ja kirjoituksia seurataan pääsääntöisesti kirjoitusajankohdan mukaan.
Olen 8-10 vuotta myöhässä, mutta useimmille on vieläkin vaikea hahmottaa blogien ja normaalien verkkosivujen ero. Tämä on huomattavissa varsinkin blogien kommentoinnissa, kun satunnaiset lukijat eivät osaa erottaa kirjoittajan mielipidettä kontekstissa. Blogia voisi verrata kolumniin ja verkkosivua uutiseen, toisessa näkyy kirjoittajan mielipide ja toisessa ei. Blogikirjoituksia julkaistaan myös nopeammalla tahdilla.
Oikein oksettaa lukea vieläkin julkaisuja, joista puhutaan blogeina, mutta joissa kirjoittajana on joku kirjainyhdistelmä – Oy tai joku… Koko kirjoitus on tavallaan turhaa asian pyörittelyä, mutta pyrin saamaan ihmiset ajattelemaan bloggausta aivan oikeasti. Yritykset eivät bloggaa, bloggauksen hoitaa työntekijä(t). Työntekijä jolla on kasvot ja oma mielipide. Monet yritykset voisivat ottaa oppia Gemilon yritysblogista. Siellä kirjoittavat ihan oikeat ihmiset.
Eri tarinansa ovat vielä blogit, joissa kommentoijat ovat anonyymeja – jotakin alkuolioita – joille ei anneta mahdollisuutta kertoa itsestään nimen vertaa. On harmi, että nimettömyyttä netissä ruokitaan ja lopputulos on tässä: Netti – sananvapauden sikolätti. Palataan tähän aiheeseen heti huomenaamulla otsikolla “joko olisi aika tarjota mahdollisuus olla oma itsensä”.
Lisää aiheesta
