Kävin eilen illalla junassa mainion keskustelun sosiaalisesta mediasta. Keskustelussa oli läsnä lisäkseni arviolta hiukan keski-iän ylittänyt satunnainen Facebookin käyttäjä sekä nuorta sukupolvea edustava Facebookin normaalikäyttäjä. Jäin pohtimaan keskusteluamme ja päätin kirjoittaa siitä hiukan mietteitä tänne.
Nuori käyttäjä nosti esille sosiaalisen median kääntöpuolen; sen, että nyt näillä työkaluilla on mahdollisuus eristäytyä täysin “todellisesta maailmasta”. Ongelma on sinäänsä aivan mahdollinen, mutta epäilin eristääkö se kuitenkaan ihmisiä sen enempää kuin 2000-luvun alussa. Mielestäni se tarjoaa kanavan syrjäytyneille tuoda itseään julki ja päästä sitä kautta syrjäytymisestä eroon. Kerroin, että pidän itseäni tehokäyttäjänä, mutta en koe sosiaalisen median korvanneen perinteistä yhteydenpitoani toisiin ihmisiin. Sanoisin sen tuoneen yhteydenpitoon erityyppisen lisän – erilaisen tavan kommunikoida. Samantyyppisen tavan kuin tekstiviestit. Puhuessani sosiaalisesta mediasta lisään kommunikointivälineen ympärille usein lainausmerkit, sillä en rinnasta sitä kasvotusten puhumiseen tai puheluihin. Omassa käytössäni määrittelisin sen mielummin yhdeksi informaation jakokanavaksi, jonka parhaat puolet ovat helppous, nopeus ja käyttömukavuus. Käyttömukavuudella tarkoitan, että voin vastaanottaa tietoa silloin kuin haluan – periaatteessa paikasta ja ajasta riippumatta. Omalla kohdalla voin todeta, että ilman sosiaalista mediaa en jakaisi siellä julkaisemaani informaatiota mitenkään muuten. Käytännössä tämä tarkoittaa, että useimmissa tilanteissa en jakaisi sitä tietoa, jota sosiaaliseen mediaan julkaisen minkään muun kanavan kautta. Luultavasti en soittaisi kontakteilleni ja kehottaisi heitä lukemaan uutta blogimerkintääni. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tee sosiaalisen median sisällöstä millään tavalla turhaa.
Sosiaalisesta mediasta keskustellessa olen huomannut, että jossakin vaiheessa “turhan tiedon” -kortti lyödään pöytään. Varsinkin iäkkäämpiä ihmisiä suoranaisesti ärsyttää siellä liikkuva ns. turha tieto. Eilisessä keskustelussa vanhempi herra kertoi kuinka häntä ei todellakaan kiinnosta mitä joku muu käyttäjä tekee parhaillaan. Hän käytti esimerkkiä, jossa Maija Meikäläinen julkaisee Facebookissa olevansa harmissaan kun hänen kissansa ei ollut asioinut hiekkalaatikkoon, vaan huoneiston lattialle. Ymmärrän hyvin, että joitakin ihmisiä tämäntyyppinen itsensä esille tuonti turhauttaa – itseänikin joskus. Sosiaalinen media on kuitenkin aivan mahtava paikka herättää keskustelua. Kerroin, että mielestäni kaikentyyppinen julkaisu on arvokasta, sillä se voi parhaimmassa tapauksessa tarjota ratkaisuja ongelmiin. Voi olla, että muut kissaihmiset kommentoivat Maija Meikäläisen julkaisua ja lopulta keskustelussa päästään lopputulokseen, jossa joku muu käyttäjä jakaa ratkaisun, jolla Maija saa kissansa asioimaan hiekkalaatikkoon. Olimme kaikki yhdessä sitä mieltä, että juuri tämä tekee sosiaalisesta mediasta niin tehokkaan työkalun.
Keskustelimme myös Facebook kavereiden määrästä. Vanhemmalla herralla oli Facebookissa kavereita muutamia kymmeniä kun taas minulla muutamia satoja. Hän epäili, että ovatko kaikki todellaki ystäviäni, johon vastasin tietysti, etten luokittele kaikkia todellakaan niin. Lisäsin, että ihmiset käyttävät Facebookia erilaisiin tarkoituksiin, jotkut jakavat siellä hyvin henkilökohtaista tietoa itsestään ja siksi haluavat rajata audienssin tarkoin. Minusta Facebookin koko ystävät/kaverit termi on vähän harhaanjohtava ja siksi käytän mieluiten termiä kontaktit. Itsellä kontaktit koostuvat ystävistä sekä työkontakteista ja olenkin jakanut ne omiin ryhmiinsä, jolloin voin päättää kummalle ryhmälle haluan julkaista. Kontaktejani yhdistää samankaltaiset kiinnostuksen kohteet, joka on mielestäni tärkeämpää kuin se olemmeko tunteneet 15 vuotta vai 2 viikkoa. Koko “kaverit” -termi Facebookissa on saanut aivan liikaa huomiota ja jotkut tekevätkin sitä kautta aivan liian pikaisia johtopäätöksiä toisista ihmisistä (Facebook Users With Lots of Friends More Likely To Be Narcissist).
Keskustelu oli varmasti yksi mielenkiintoisimmista tästä aiheesta, jonka olen käynyt – juurikin sen takia, että siinä oli osallisena niin erityyppisiä käyttäjiä. Nyt julkaistessani tämän blogimerkinnän se herättää toivottavasti lisää keskustelua, jolloin mukaan voi liittyä osapuolia, jotka eivät muuten olisi voineet tuoda omaa kantaansa esille.
Lisää aiheesta
