Tarkoitin tuossa lähinnä sitä, että otsikosta ei voi enää päätellä onko teksti lukemisen arvoinen siinä mielessä, että tarjoaako se mitään uutta. En tarkoittanut siis suoranaisesti huonosti kirjoitettuja postauksia vaan niitä, jotka on selkeästi suunnattu toiselle yleisölle. Itse ainakin huomaan yhä useammin lukevani artikkeleita, jotka eivät loppujen lopuksi tarjoa mitään uutta.

Olen yrittänyt tehnyt niin, että jos avaamani artikkeli tai blogimerkintä ei ole aiheesta joka minua aivan ehdottomasti kiinnostaa (kuten vaikkapa jotkut lääketieteen osa-alueet) tai heti alkuun iske muuten, suljen kylmästi välilehden, koska muuten tuhlaan aikaani lukemalla jotain vain jossain määrin tärkeää. Ja se on juuri se, mistä tulee “infoähky” – tai käytännössä lähinnä se, ettei aikaa riitä muille asioille kuin mielenkiintoisten linkkien plaraamiselle. Silti luettavaa tuppaa kertymään turhan paljon.

Sosiaaliset mediat ovat tuoneet tähän hiukan helpotusta. Kun linkki tulee tuttavalta niin voisi olettaa sen olevan laadukas ja lukemisen arvoinen. Mainitsit kirjassasi, että jotkut harrastavat Twitterissä reTweettausta ennen kun ovat edes avanneet linkkiä. Tämä on täysin totta ja sekoittaa valitettavasti hiukan pakkaa.